Ompeluksia risalla koneella

Johan se oliskin liikaa vaadittu, jos justiinsa ostettu uus hieno ompelukone toimisi, mutta ei...

Paininjalassa on joku vika. Veikkaan, että palautusjousi on poikki tai joku kosketusvika. Kone meinaan jatkaa matkaansa senkin jälkeen, kun lopettaa polkemisen. Onneksi tuossa on kolmen vuoden takuu - ja toivottavasti takuu korvaa uuden paininjalan. Muuten kone toimii oikein mainiosti. Pirullista vaan ommella mitään, kun pitää ennakoida ompelua ja potkia paininjalkaa sivuun, että ompelu loppuis. Miäs vie huomenna paininjalan korjaajalle.

Olen minä silti sillä vähän pakon sanelemana ommellut pari kissan pukua :). Myksykkä siis kävi lääkärin leikkauspöydällä menettämässä mahdollisuutensa saada koskaan pikkukissoja (nyyh, miten surullinen ajatus, saa joka kerta kyyneleet silmiin, koska itse tykkään olla äiti ja nyt menin eväämään sen mahdollisuuden mun pieneltä kissalta - muttakun ei meistä ole kasvattajiksi). Yhdistelmä muovikaulus kissalla ja 1 v 8 kk pikkutyttö ei kuulostanut mun korvaani järkevältä, joten päädyttiin sukkapukuun. Se eläinlääkärin verkkosukkapukuhan ei perinteisesti montaa sekuntia kissoilla pysy, joten aloin ompeluhommiin...

Pari ensimmäistä versiota Miähen vanhan maripaidan hihasta, johon lisäsin resorit (ettei pääse niin helposti luikertelemaan pois), tassujen aukot jätin huolittelematta sen kummemmin.

Päivän, kun puku oli päällä ollut, oli nuo hihansuut kuitenkin venyneet niin pahoin, että karkuunhan tuo pääsi. Samoin puku tuli liian pitkälle peräpäästä ja siihen tuli pissaa, kun Myy kävi pissalla - yh!

Seuraava malli osoittautuikin jo oikein hyväksi (ja tällä mennään tällä hetkellä):

KAM-nepit selkään pukemista helpottamaan - kuitenkin kaula-aukko yhtenäinen resori, jotta kissa ei pääse puvustaan niin helposti eroon (10 päivää pitää olla nuolematta haavaa),
resorit myös tassunsuihin, jolloin suuaukot eivät veny ja kissa ei ylety haavaan asti + taas se luikerteleminen on hankalampaa.
Kun takajaloillekin tuli resorit, pysyi paketti paremmin kasassa, vaikka lyhensinkin pukua peräpäästä, jotta puku ei mene pissaan.

Harvat kissat kai Marimekkoon pukeutuu, mut meidän oma onkin spesiaalitapaus :).

Ihmeen hyvin se antaa puvun olla päällä - Vilpsukaan ei ole sitä ollut riuhtomassa pois missään vaiheessa.

PS: Sori huonot kuvat, meidän kamera ei oikein tykkää ottaa kuvia hämärällä + kissa sylissä, kun käsivaralla ottaa, niin ei tämmönen huono kuvaaja noista saa kummosia millään.