Mä olen sairaslomalla. Kävin kotopuolessa pari viikkoa takaperin ja ilmeisestikin se vajaan 300 km:n autoilu suuntaansa aiheutti niin kovat supistukset, että lääkäri laittoi mut loppuajaksi saikulle. 2.1.2o10 alkaa äitiysloma ja siihen asti siis joudun olemaan sairaslomalla. Kolme viikkoa! Kamalan pitkä aika. Onneksi siitä on jo kaksi viikkoa kulunut.
Ne supistukset loppuivat, kun lepäsin oikeasti pari päivää. Siksipä oikein harmittaakin, kun jouduin jäämään yllättäen kotiin. Töihin jäi kaikki hommat ihan levälleen, kun en voinut kuvitellakaan joutuvani jo tässä vaiheessa jäämään kotiin. Se vähän stressaa. Täytynee siellä vielä pyörähtää tulevalla viikolla joku päivä.
Vilpsun hoitotäti on vuoden kaksi viimeistä viikkoa lomalla, joten koska ne supistukset loppuivat ja olen kotona ihan OK kunnossa, niin päätettiin, ettei Vilpsua viedä hankalan matkan päähän sijaishoitoon, vaan tyttö jää mun kanssani kotiin. Onhan se kiva, että on seuraa :). Nostelu yms. vaan alkaa olla jo vähän raskasta. No, ensi viikko enää kaksitaan Vilpsun kanssa ja sitten Vilpsu menee ainakin osaksi päivää aina hoitoon tuohon normaalille perhepäivähoitajalleen ja sitten alan minäkin vihdoin valmistella kotia sen näköiseksi, että tänne on vauva tulossa - se, kun ei oikein tuon parivuotiaan elohiiren kanssa onnistu. Toistaiseksi tässä talossa ei vauvan tuloa voi aavistaa muusta kuin mun muhkean ja kasvavan mahani perusteella.
Ja sen perusteella, että tämä odottaja ei saa enää iltaisin unta ;).
Ne supistukset loppuivat, kun lepäsin oikeasti pari päivää. Siksipä oikein harmittaakin, kun jouduin jäämään yllättäen kotiin. Töihin jäi kaikki hommat ihan levälleen, kun en voinut kuvitellakaan joutuvani jo tässä vaiheessa jäämään kotiin. Se vähän stressaa. Täytynee siellä vielä pyörähtää tulevalla viikolla joku päivä.
Vilpsun hoitotäti on vuoden kaksi viimeistä viikkoa lomalla, joten koska ne supistukset loppuivat ja olen kotona ihan OK kunnossa, niin päätettiin, ettei Vilpsua viedä hankalan matkan päähän sijaishoitoon, vaan tyttö jää mun kanssani kotiin. Onhan se kiva, että on seuraa :). Nostelu yms. vaan alkaa olla jo vähän raskasta. No, ensi viikko enää kaksitaan Vilpsun kanssa ja sitten Vilpsu menee ainakin osaksi päivää aina hoitoon tuohon normaalille perhepäivähoitajalleen ja sitten alan minäkin vihdoin valmistella kotia sen näköiseksi, että tänne on vauva tulossa - se, kun ei oikein tuon parivuotiaan elohiiren kanssa onnistu. Toistaiseksi tässä talossa ei vauvan tuloa voi aavistaa muusta kuin mun muhkean ja kasvavan mahani perusteella.
Ja sen perusteella, että tämä odottaja ei saa enää iltaisin unta ;).
Samaa vahakangasta on siis myös Vilpsun pöydän suojana. Kun suojaukset on kunnossa, niin ei kun leimailemaan!
Ja kuinkas sitten kävikään? Oho!
Aika sotkuista touhua oli, mutta valmista tuli.
Muoks: Lisäsin vihdoin pikaisesti aamulla räpsäistyn kuvan.