Mä kävin juuri äsken lääkärissä (työterveysasema tässä työpaikan yhteydessä). Sain kutsun saapua välittömästi kuulemaan poskiontelokuvien uudet tulokset. Pelotti, kun tuolla tavoin äkkiä kutsutaan. Ettei se polyyppi nyt sitten kuitenkin ole jotain vakavampaa…? Tärisin, vähän pillitin jne.
Sainkin kuulla, että olen vihdoin terve! 10 kuukauden poskiontelotulehduspiinakierre on ilmeisesti vihdoin ohi! Pääsi itku. Ja nyt vollotan tässä työpisteelläni. Ja työkaverit katsoo pitkään, mutta katsokoot! Yks tuli ovellakin vastaan ja sanoi myös jotain pelänneensä, kun tolleen äkkiä kutsuttiin... Herttasia ukkoja ja poikia täällä. Ilmeisesti heillä olikin vain kalenterissa juuri sopivasti tilaa.
Tiistaina käytiin lasten kanssa korvalääkärillä. Hekin saivat vihdoin puhtaat paperit, sairastamista takana heillä vähän vähemmän kuin minulla, mutta kuukausia kuitenkin.
Taidan tarjota tämän ilouutisen kunniaksi vaikka työkavereille jätskit. Kunhan vaan saan koottua itseni ja lopetettua tämän typerän pillittämisen.
5 kommenttia:
Onnea noin ihanan diagnoosin johdosta! Kyllä siitä hyvästä kannattaa jo jäätelöt tarjotakin =D
Hieno juttu, että olet parantunut ja lapset myös! Nauti hyvästä olostasi ja itkeä voi myös onnesta.
Täällä ollaan niin kovin iloisia teidän positiivisista uutisista! =)
Vitsi vie, miten hyvässä mallissa sun kyjyilyt on. Valmistakin on jo vaikka ja kuin. Täälläkin on tsempattu tosin aloitusten suhteen, mitään raportoitavaa ei tosin ole...
Ja kiva, että joku muukin lankahamstraa ;)
Kiitos teille :).
Mustikkapiirakkaa työkaverit saivat, ruokalan leipomana.
Mä niin kovin säikähdin sitä pikaista kutsua niiden kuvien tulkintaan, että vieläkin puistattaa. Ei tuolleen saa ihmisiä pelotella. Huh!
Osa kyjyilyistä taitaa mennä uusiksi, malli vaihtuu. Fiksu valinta tälleen loppumetreillä, kun aikaakin on ruhtinaalliset muutama päivä + pihamuurit rakennettavana viikonloppuna.
Oi vitsit, hienoa!!!
Lähetä kommentti