Verhot on vihdoin ikkunassa!

Anoppi oli kylässä viikonloppuna. Lauantai meni kestovaippatempaillessa, mutta sunnuntaina ehdin hyödyntämään anopin lastenhoitoapua kotihommissakin.

Keittiö sai vihdoin verhonsa! Jo niitä on odoteltukin. Ompelu oli pirun hidasta - etenkin saumojen silittäminen. Purjerenkaat napsuttelin paikoilleen tunnissa-parissa, yllättävän helppoa oli.

Kangas on Vallilan Danis-kangasta, yläkaistale tummaa ruskeaa ja alakaistale beigeä. Verhon pituus on 8 m (kulmassaa olevien ikkunoiden mitta on 2 + 2 m)

Koti on edistynyt muutenkin: pääsemme kulkemaan jälleen etuovesta, kun kirvesmies ja Miäs saivat viime viikolla tehtyä meille ihan oikeat portaat! Hyvästi väliaikaisviritykset :). Takapihan terassiakin on Miäs saanut alulle. Toivottavasti ehditään saamaan se valmiiksi ennen lumien tuloa, niin on paljon helpompi nukuttaa vauvaa siellä talvella. Etupihan terassin teko jätettiin suosiolla ensi kesään.

Myös toinen ikuisuusprojekti, kaulahuivi itselleni, on viimemetreillä... Ehkäpä jo tällä viikolla saisi sen kaulaan?

Eilisiä ompeluksia

Mun huivia on tehty ehkä jo hurjat 20 senttiä :P. Ehkä mä sen ens syksyksi saan valmiiksi. Mä en oo mikään maailman nopein neuloja ja kun ei tota aikaakaan aina ihan hirveesti oo *seliseliseli*.

Jotain muuta oon puuhaillut kuitenkin eilen.

Tästä tulee vielä joku kaunis päivä (ehkä tällä vielä tällä viikolla?) keittiön verhokappa. Eilen tuon n. 8 m yläkaistaleen siksakkasin ja silitin purjerengasvahvikekankaaseen (ei hajuakaan tuon oikeasta nimestä) kiinni. Aika homma oli jo tuossakin, kun tosiaan metrejä on aika monta. Tänään jos saisi rengastusta alkuun. Miäskin on omassa hommassaan, eli verhotangon vaihtamisessa vasta suunnitteluasteella, joten ei hirveä kiirus näiden verhojen kanssaa. Hyvin on pärjätty marraskuusta lähtien ilmankin.

Kun eilen en tuota verhoa jaksanut valmiiksi asti ommella, niin päätin tehdä pikaisesti Vilpsulle kerhotossut tänpäiväseen muskariin - saisi edes jotain valmista aikaan. Ohjeen sovelsin Marian ateljeesta käyttäen tätä apuna. Mulla oli laatikossa joitain nahanpaloja, jotka on tarttuneet mukaan palasäkistä, joten mitään maailman kauneimpia tossuja en haaveillut tekeväni, kunhan testasin, minkälaista on ommella nahkaa.

Puoli tuntia ja eka tossu oli valmis! Ei tosiaan mikään maailman kaunein, mutta eiköhän tuo asiansa aja. Nahan ompelu ei ollut laisinkaan hankalaa!

Toinen puoli tuntia, tai ehkä tunti - tai puolitoista ja saldona tämä.

Neljä katkennutta/vääntynyttä neulaa, suunnaton ärsytys ja etukappaleesta vain noin 10 senttiä ommeltuna. Ja kaikki nuo neulatuhot tapahtuivat siis tuon 10 sentin matkalla. Missä vika? En tiedä. Kun tuon toisen tossun ompelu onnistui kuitenkin niin helposti. Olkoot :P. Ehkä teen seuraavat tossut jostain kankaasta ja vain pohjat nahasta, kuten Marian ateljeessa oli tehty.

Muovipussielo on loppunut

Miäs, joka on kipeenä tänään kotona, soitti äsken:

Talon rappaus on vihdoin valmis ja muovit poistettu ikkunoista! Ihanaa!

Kuus viikkoa elettiin muovitetuin ikkunoin - alun perin lupailivat, että homma on parissa viikossa ohi. Oli ahdistavaa, kun ei nähnyt ulos ja sisäilma huono, vaikka kuinka meillä ilmastointi onkin.

Nyt päästään sitten paneloimaan kattotasojen välejä (tosin ammattilainen tehkööt sen, koska paikka on paha ja meillä ei oikein aikaa työpäivän päälle). Rappausurakkaan kuuluu myös räystäslautojen maalaus sekä noiden panelointien, joten se seuraavaksi. Itse ajateltiin maalailla kivijalkaa. Rännit tulevat muistaakseni elokuun lopussa. Huomenna tulee yksi kirvesmies käymään ja katsomaan, josko hän tulisi ne paneloinnit, rappuset ja takaterassin tekemään. Ehkä meillä on vielä sittenkin toivoa siitä, että julkisivu valmistuu tänä vuonna?

Pitsivaippa

Tässä pari huonolaatuista kuvaa PUL-pitsivaipasta näpsäistynä eilen illalta. Pitsi meni vähän rumasti ruttuun pesussa, vaan ehtipä silti ajaa asiansa muotinäytösvaippana :). Olisko muuten, Ansku, mahdollista saada niitä kuvia jostian?

Tein ensimmäistä kertaa kestovaippayhdsityksen kaavalla, hyvin istuva malli! Jää vaan kohta jo Vilpsulle pieneksi. Enemmän muutenkin kyllä nykyään käytetään sivukiinnitteisiä, kun neiti saa edestä noi nepit - ja etenkin tarrat - auki.





Laitan tähän vielä vilauksen meidän pussitetusta talosta. Ikkunat on ollet peitettynä juhannuksesta lähtien, kun rappaus ei sitten edistynytkään ihan niin nopeasti kuin piti (piti parissa viikossa tulla valmista). Nyt on vihdoin ensimmäinen värilaastikerros seinässä ja heti, kun kelit sallii, niin laittavat toisen kerroksen ja sitten päästään vihdoin noista ahdistavista muoveista eroon.

*talo pois*

Tuohon taloon tosiaan olis tulossa helmikuussa uusi asukas. Np-ultrassa (muotinäytöspäivän aamuna ;)) näytti kaikki hyvältä. Ihanaa, kun pääsee pian taas tekeen kaikkia pikkuriikkisiä juttuja: vaippoja, villiksiä, villavaatteita...

Pöytä on, mutta ompelija puuttuu

Saatiin jo jokunen hetki sitten hankittua kirpparilta ompelupöytäkin mulle. Semmonen noin 100x180 cm ruokapöytä ostettiin. Päytä on ihan uusi, mutta pintaviallinen - ja kiinteään kanteen on laitettu jatkettavan pöydän jalat. Mutta se toimii varmasti erinomaisesti ompelupöytänä, kun tilaa kankaiden leikkauksellekin pitäisi löytyä. Väri ei ihan miellytä silmää, mutta voinhan aina maalata täyspuisen pöydän :). Alun perin haaveilin pirttipöydästä ompelupöytänä, mutta niitä oli vähän huonosti tarjolla ja ne, joita löyty, oli liian pieniä.

Ihan vähän ehdin viime viikolla pöytää ja ompeluhuonetta testatakin, kun surautin parit vaipat Kestovaippayhdistyksen vaippamuotinäytökseen. Ikävä kyllä kuvia ei vaipoista tullut otettua - ehkä mä illalla otan... Tosin toisen halus kaveri ostaa, joten siitä ei kuvia tule.

Nyt, kun mulla siis vihdoin olis ompeluhuone ja -pöytä, niin en silti pääse ompelemaan, sillä mun ompeluhuoneessani asustaa vielä jokusen viikon meidän kesäasukas, eli siskopuoleni, joka on tullut tännepäin Suomea kesätöihin. Noo... ehdinhän mä vielä.

Eilen tilasin itselleni Ottobre-lehden. Tilaajalahjaksi valitsin numeron, jossa oli kivan näkösiä äitiysvaatteita. Niille, kun on taas käyttöä ;).

Ompeluhuone valmistuu hiljalleen

Viikon verran tässä on nyt työstetty ompeluhuonetta. Nykyään kaikki tekeminen on kovin hidasta, kun töiden jälkeen pitää tehdä ja noin kello kahdeksaan saakka illalla on vähän turhan innokas apuri tarjolla. Ompeluhuone alkaa kuitenkin olla siivousta ja sisustusta vaille valmis. Kaappi pitää vielä kiinnittää seinään ja viimeiset listat laitaa, mutta sitten se on siinä!

Olen yrittänyt tänään katsella jostain vanhaa ruokapöytää, josta voisin kunnostaa itselleni ompelu-&leikkauspöydän. Kalliita ovat, pirulaiset, käytettynäkin! Täytyy jatkaa metsästystä.

Onhan tässä kevään aikana jotain sentään tullut valmiiksi. Villatakki Vilpsulle. Neiti tykästyi siihen kovasti!

Ohje Garnstudiosta
Lankana muistaakseni Lanett

Ja kissalle kiipeilypuu Ikean Stolmen-tolpasta ja parista köysikerästä sekä liimapuulevystä.

Kuulumisia

Joulukortit valmistuivat ajoissa. Vilpsun kanssa painettiin pieniä sormenjälkiä kuusenpalloiksi pahville. Tuli ihan kivat :).

Hiljaisuutta on pitänyt käsityörintamalla. Syynä on se, että lokakuussa ostettiin keskeneräinen talo ja marraskuussa muutettiin sinne (puolet talosta oli asumiskunnossa, keskeneräinen osa, kosteat tilat, oli erotettu väliseinällä). Ei tarvi paljoa arvata, mitä ollaan siitä lähtien tehty. Käsitöitä kai remppaaminenkin ja rakentaminenkin on, vähän erilaista vaan.

Talomme neljästä makuuhuoneesta olen nyt maalannut kolme, viimeinen, mun oma ompeluhuoneeni, on vihdoin työn alla. Myös keittiö on vielä maalaamatta, kaikkiin muihin tiloihin ollaan tosiaan vaihdettu meitä miellyttävät maalit, muu sisustus on vielä pahasti kesken. Sen siitä saa, kun kolmiosta muuttaa isoon omakotitaloon, ikkunaverhoja ja muita tekstiilejä tarvitaan yhtäkkiä paljon lisää, mutta niitähän surautellaan, kunhan ompeluhuone valmistuu. Mulla onkin jo hirveän iso määrä ommeltavaa "to-do" listalla, oon vaan luvannut itselleni olla koskematta ompelukoneeseen, ennen kuin saan jättää sen pysyvästi levälleen mun omaan ompeluhuoneeseen.

Talon julkisivu on vielä pahasti kesken, rappaus alkaa juhannusviikolla, loppukesä mennee muissa julkisivutöissä. Pihan kimppuun päästään varmasti vasta ensi kesänä, jos ei vielä syksyllä. Puuhaa siis riittää!

Perheemme on saanut pienen, karvaisen lisän. Burmankissamme Myy muutti meille vappuna.